Lounaismurteiden si-imperfekti

Miksi Turussa käytetään yleiskielestä poikkeavia menneen ajan muotoja, si-imperfektiä? Mää kattosi, kysysi, miättisi ja nukkusi. Näin sanovat turkulaisten lisäksi myös esimerkiksi kaarinalaiset, maskulaiset, naantalilaiset, paimiolaiset, raisiolaiset, salolaiset ja sauvolaiset. Kyse ei siis ole vain Turun murteen erikoisuudesta, vaan laajemmin lounaismurteisiin kuuluvasta murrepiirteestä, lounaismurteiden si-imperfektistä.

Si-imperfekti on keino välttää sekaannuksia

Tietyissä suomen kielen sanoissa preesens- ja imperfektimuodot ovat yleiskielessä samanlaiset. Uin meressä, mietin asioita ja revin papereita eilen, tänään ja huomenna. Jos sanon, että uin paljon, kuulija ei voi tietää, uinko aikaisemmin, nyt, tulevaisuudessa vai yleensä.

Kielenkäytön selvyyden vuoksi kielenkäyttäjät pyrkivät usein välttämään ilmauksia, jotka eivät ole yksiselitteisiä. Eri murteissa tähän on erilaisia keinoja. Esimerkiksi Porin murteessa tietyt imperfektimuodot erotetaan preesensmuodoista diftongin avulla.

Kun imperfektin i-tunnus lisätään i-loppuisen verbin vartaloon (mietin + i), syntyy Porin murteessa tällaisia muotoja: mää mietei (mietin), mää nautei (nautin), mää opei (opin), mää revei (revin), mää ruakei (ruokin). Väärinkäsitysten vaara on ratkaistu. Preesens- ja imperfektimuodot pysyvät erillään ja ymmärtäminen on helppoa.

Lounaismurteissa nykyajan ja menneen ajan muotojen erottamiseen ei käytetä Porin murteen tapaan ei-diftongia, vaan si-tunnusta. Tälläkin keinolla saadaan tehokkaasti erotettua preesens- ja imperfektimuodot toisistaan. Tänään mää eti(n), miäti(n), revi(n) ja ui(n). Eilen mää ettisi(n), miättisi(n), repisi(n) ja uisi(n).

Imperfekti vai konditionaali?

Ihmiset, jotka eivät itse puhu lounaismurteita, tulkitsevat lounaismurteiden si-imperfektimuodot helposti konditionaalimuodoiksi. Sellaisilta ne kieltämättä näyttävätkin lounaismurteisiin tottumattomille.

Kun turkulainen puhuu menneestä, hän sanoo ”Eilen mää ettisi(n), miättisi(n), repisi(n) ja uisi(n).” Lounaismurteiden ulkopuolelta tuleva on tottunut tällaisiin muotoihin vain käyttäessään konditionaalia esimerkiksi jos-lauseissa. ”Jos minulla olisi paljon aikaa, etsisin, miettisin, repisin ja uisin.” Siksi hän saattaa tulkita turkulaiset ikuisiksi haaveilijoiksi ja haihattelijoiksi, jotka tunkevat konditionaalia joka paikkaan.

Konditionaalin tunnus on yleiskielessä –isi. Lounaismurteiden –si-imperfektin tunnus sen sijaan ei ole –isi, vaan –si. Uisin-muodon lopussa ei siis ole konditionaalin –isi-tunnusta, vaan lounaismurteiden imperfektin –si-tunnus, jonka edellä vain sattuu olemaan sanan vartalon i. Muoto näyttää konditionaalilta, mutta vain lounaismurteiden ulkopuolelta tuleville. Lounaismurteiden puhujille imperfektin ja konditionaalin ero on selvä.

Älä sorru si-imperfektin ylikäyttöön

Ihmiset sortuvat helposti itselleen vieraiden murrepiirteiden yliviljelyyn matkiessaan murretta, jota eivät itse osaa. Turkulainen ja salolainen ei kerro olevansa Turkkusessa vaan Turus. Turkkusessa ei ole lounaismurretta. Yhtä suuri harhaluulo on, että lounaismurteissa sanottaisiin hän laulas, pitäs, ja menes. Tällaisia muotoja ei kuule lounaismurteiden puhujien suusta, vaan ne elävät ainoastaan lounaismurteita ymmärtämättömien mielissä.

Yksinkertainen sääntö si-tunnuksen käyttöön on, että sitä käytetään imperfektissä silloin, kun edellä on jo aiemmin mainittu i tai vaihtoehtoisesti o, ö, u tai y.

i:n jälkeen	hän leikkis, miettis, repis, uis
o:n jälkeen	hän kattos, sanos, seisos
ö:n jälkeen	hän säilös
u:n jälkeen	hän asus, kaatus, nukkus
y:n jälkeen	hän kysys, pystys, pysys

Si-imperfekti toteutuu siis selvien kielioppisääntöjen mukaan eikä sitä heitellä mielivaltaisesti kaikkialle. Jos sanan lopussa ja imperfektin tunnuksen edellä on a, e tai ä, si-imperfektiä ei käytetä, vaan silloin imperfekti on aivan samanlainen kuin yleiskielessäkin.

Sanomme siis hän laulo(i) ja osti, ei laulas ja ostas. Hän meni ja tuli, ei menes ja tules. Hän kääns(i) ja vääns(i), ei kääntäs ja vääntäs. Viimeisessä esimerkissä on toki lopussa -si (käänsi ja väänsi), mutta niin on yleiskielessäkin. Tässä kyse ei siis ole erityisestä lounaismurteiden si-imperfektistä, joka olisi erinäköinen (kääntäs ja vääntäs) kuin yleiskielessä (käänsi ja väänsi). Viimeisessä tapauksessa mitään erityisiä si-imperfektimuotoja ei tarvita eikä käytetä, vaan tässä lounaismurteiden puhujalle riittää aivan mainiosti samanlaiset imperfektimuodot kuin muillekin suomen puhujille.

Sanojen lyheneminen johtaa si-imperfektiin

Edellä todettiin, että yleiskielessä joidenkin sanojen preesens- (hän ui) ja imperfektimuodot (hän ui) ovat samannäköisiä ja siksi lounaismurteissa käytetään selvyyden vuoksi si-imperfektiä (hän uis).

Miksi sitten si-imperfektiä käytetään myös sellaisissa tapauksissa, joissa sekaantumisen vaaraa ei ainakaan yleiskielessä ole: hän kysyy – hän kysyi, hän nukkuu – hän nukkui, hän sanoo – hän sanoi? Eihän tällaisissa tapauksissa si-imperfektille pitäisi olla mitään tarvetta. Yleiskielen näkökulmasta ei olekaan, mutta lounaismurteiden näkökulmasta on.

Jotta voimme ymmärtää si-imperfektin kunnolla, meidän täytyy tarkastella hieman suomen kielen ja lounaismurteiden ääntämistä. Suomen kielessä paino on aina sanan ensimmäisellä tavulla, toisin kuin vaikkapa englannissa, ruotsissa tai venäjässä, joissa paino vaihtelee. Esimerkiksi englannin kielen sanoissa important ja continue paino on sanan toisella tavulla eikä ensimmäisellä tavulla kuten suomen kielen sanoissa.

Suomen kielessä paino on siis sanan ensimmäisellä tavulla. Sanan toinen ja viimeinen tavu sen sijaan ovat yleensä painottomia. Tämä siis koskee suomen yleiskieltä. Kohta pääsemme siihen, miten sanapaino liittyy lounaismurteisiin ja lounaismurteiden si-imperfektiin.

Lounaismurteissa painottomat pitkät vokaalit ääntyvät lyhyinä. Esimerkiksi kaksi kalaa on kaks kala. Lisäksi painottoman tavun i-loppuisen diftongin i katoaa. Esimerkiksi punainen on punane. Katsotaan, mitä tapahtuu, kun sovellamme näitä kahta sääntöä samanaikaisesti seuraavissa preesens- ja imperfektimuodoissa:

yleiskieli	lounaismurteet
hän sanoo	hän sano
hän sanoi	hän sano ⭢ hän sanos
hän säilöö	hän säilö
hän säilöi	hän säilö ⭢ hän säilös
hän nukkuu	hän nukku
hän nukkui	hän nukku ⭢ hän nukkus
hän kysyy	hän kysy
hän kysyi	hän kysy ⭢ hän kysys

Kuten huomaamme yleiskielessä esimerkiksi yllä mainitun nukkua-verbin preesens- ja imperfektimuodot ovat keskenään erilaiset, mutta lounaismurteissa samanlaiset. Siksi lounaismurteissa on täysin loogista ja johdonmukaista käyttää si-imperfektiä myös o:n (sanos), ö:n (säilös), u:n (nukkus) ja y:n (kysys) jälkeen eikä ainoastaan i:n (uis) jälkeen.

Älä sano: ostas, menes ja pitäs

Kokeillaan vielä, mitä tapahtuu sanoissa, joiden preesensmuodon lopussa onkin a, e tai ä.

yleiskieli	lounaismurteet
hän ostaa	hän osta
hän osti	hän ost(i)
hän menee	hän mene
hän meni	hän men(i)
hän pitää	hän pit(t)ä
hän piti	hän pit(i)

Kuten yllä olevasta taulukosta näkyy, minkäänlaista sekaantumisvaaraa ei näissä muodoissa ole, joten si-imperfektiä ei tarvita.

Murre on loogista

Kun seuraavan kerran mielesi tekee nauraa hölmöille turkulaisille heidän outojen imperfektimuotojensa takia, muista, että kielissä ja murteissa on yleensä aina taustalla jokin logiikka. Ne eivät ole mielivaltaista arpapeliä. Se, että sinä et vielä ymmärrä sitä, ei tarkoita, että logiikkaa ei ole tai että kieli, murre tai näiden puhujat olisivat jotenkin outoja tai hölmöjä. Sinä vain et ole vielä löytänyt tuota kaunista logiikkaa sen takaa, joka sinulle ehkä juuri nyt näyttäytyy ainoastaan outoutena. Lounaismurteiden logiikka ja kauneus on kuitenkin löydettävissä, kun kuuntelet avoimin mielin ihmisiä esimerkiksi Turun Kauppatorilla, Salon iltatorilla tai Sauvon kesäteatterissa.

Työnantaja, jos haluat, että työntekijäsi ymmärtävät paremmin turkulaisia, minä voin auttaa. Katso Ihana suomi -koulutukseni täältä.